Heipähei! Kerron teille eilisestä illasta, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen koti-ilta. Nukuin kaikessa rauhassa suuressa lasipalatsissani (Taavetti tarkoittaa terraansa), kun heräsin rapinaan. Ajattelin aluksi, että nyt miltei jokailtainen ateriani on saapunut. Mutta ei. Lähdin nopeasti ottamaan selvää, ja huomasin, että palvelijani (Taavetti tarkoittaa omistajaansa) oli ottamassa heiniä pois asunnostani. Ja heinien jälkeen lähti kaikki puiset kivat virikkeet, ruokakuppi ja jopa pesäkoppinikin! Sen jälkeen minut nostettiin kuljetusboksiin.
Jouduin olemaan kuljetusboksissa tovin. Yritin kyllä kovasti karata sieltä, mutta eihän sieltä niin vain karata. Onneksi siellä boksissa sattui olemaan herkkuja. Palvelijani nosti minut hetken päästä pois ja laittoi minut muoviseen dunaan, jossa oli kaikki vanhat tutut virikkeeni ja ruokani. En meinannut millään ymmärtää, että mitä ihmettä tuo ihminen meinasi. Aikani dunassa haistelin, kunnes päätin alkaa aikani kuluksi sisustamaan. Möngersin purujen alla, kaadoin ruokakuppini ja jopa juoksupyöränikin. Sitten tuli uni silmään ja oli pakko ottaa pienet nokoset.
Unien jälkeen aloin vielä tutkimaan uutta paikkaa, jonne minut oli laitettu. Yritin kovasti jyrsiä seiniä, jotta pääsisin takaisin lasipalatsiini. Eihän siitä hommasta tullut mitään. Sitten hyppäsin pesäkoppini päälle ja aloin jyrsimään kattokalteria! Mutta hyi, että mille se maistui. Sitruunalle! Päätin yrittää toisesta kohdasta, mutta lopputulos oli sama. Naama mutrulla hyppäsin alas kopin päältä. Kylläpä suututtti! Viekas omistajani oli varmasti laittanut kaltereihin jotain, etten jyrsisi niitä. Silti pakottava jyrsimisentarve ei helpottanut millään, joten aloin jyrsiä puista juoksupyörääni. Siihen sainkin oikein komeat jäljet, ja nyt olikin omistajan vuoro laittaa naamansa mutrulle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti