torstai 29. elokuuta 2013

Ottaisitko sinä eläimen eläkekotiin?

Minulla on nyt kokemusta kahdesta eläimestä, joille olen eläkekodin tarjonnut. Toinen oli Eve Immoselta saatu syyrialainen hamsterinaaras Everlasting Love "Lotta", ja toinen jo paljon blogissani huomiota saanut 9,5 vuotias risteytyskani uros "Elmeri". Ajattelin, että kirjoitan omista kokemuksistani ja haasteista, joita vanhan eläimen ottaminen tuo. Vanhan eläimen ottamisessa on paljon paljon hyviä puolia, sekä myöskin huonoja. Esimerkkinä käytän tässä postauksessa kania.

Minusta tuntuu hienolta, että pystyy tarjoamaan hyvän ja rakastavan eläkekodin eläimelle, joka on jo elämää nähnyt. Vanhemmat eläimet ovat yleensä rauhallisia, käsittely siis helpompaa yleensä kuin nuoren eläimen. Poikkeuksia toki löytyy. Lisäksi voisin väittää, että vanhan eläimen luonne ei muutu hirveästi. Jos ostat esimerkiksi kanin poikasen, joka on kiltti ja rauhallinen, sen luonne voi "murkkuiässä" muuttua paljonkin. Eli jos annat kodin vanhalle ja rauhalliselle eläimelle, se on varmasti rauhallinen, loppuun asti.

Vanha eläin tarvitsee omaa rauhaa ja lepoa enemmän kuin nuori. Opiskelijalle jo vanhempi eläin on siis oikein hyvä ratkaisu. Faktahan on kyllä se, että vanhalla eläimellä ei elinikää niin paljon ole. Mutta minusta se voi olla myös hyvä asia. Kani kuitenkin kun voi sen päälle 10 vuotta elää hyvällä hoidolla. Siis melkein yhtäpitkän ajan, kuin koira. Lisäksi vanhempi eläin on yleensä edullisempi ostohetkellä kuin luovutusikäinen.


Everlastin Love "Lotta"















Sitten päästään niihin huonoihin puoliin. Ensimmäiseksi tulee mieleen vanhan eläimen kustannukset. Mahdolliset erityisruuat, ravintolisät, eläinlääkärikulut. Niitä riittää! Ei toki kaikissa tapauksissa, mutta yleensä. Eli pitää olla valmis laittamaan rahaa vanhemman eläimen hoitoon. Ja sitten vielä siihen kaikkein viimeiseen palvelukseen, eutanasiaan. Joskushan toki käy niin, että eläin nukkuu itse rauhallisesti pois, mutta ei todellakaan aina. Itselläni on ollut kolme hamsteria , kaikki on pitänyt käyttää eläinlääkärissä lopetettavana. Lopetus on maksanut 30 euroa/eläin, ja tuo hinta on todellakin halvimmasta päästä. Eläimen lopetus ei todellakaan helppo päätös ole, ei ikinä. Aina siitä seuraa suuri suru. Sen jälkeen sitten pitää miettiä hautapaikkaa.

Itselläni ainakin jyskyttää takaraivossa tietoisuus siitä, että Elmeri ei välttämättä luonamme kauaa ole. Voi olla, että se elää kuukauden, tai muutaman vuoden. Ei sitä ikinä tiedä.

Itse olen aina pitänyt todella paljon vanhoista eläimistä. Vaikka eläin on jo vanha, ehkä väsynytkin, niin eläin on kuitenkin aina yhtä arvokas, oli se sitten minkä ikäinen tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti