Liinun tarina

Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Niinkun ei tälläkään. Eikä tämä edes ole tarina, vaan täyttä totta.

Liinu syntyi 11.3.2010 Iisalmessa. Kasvattajana oli Piia Lappalainen. Minusta Liinu oli poikueen söpöin poikanen, en ollut ikinä nähnyt mitään niin söpöä kuin Liinu poikasena. Hain Liinun Kuopion ABC:ltä aikasin aamuviideltä. Liinusta tuli minulle hetkessä se maailman tärkein ja rakkain asia. Liinu oli alusta alkaen todella kesy ja kiltti. Ikinä ei Liinu minua purrut, ja tuli itse kädelle terraariostaan. Mikä täydellinen hamsteri!

Käytin Liinua ahkerasti näyttelyissä, ja Liinu menestyikin parissa näyttelyissä ihan hyvin. Kajaanin Match Show'ssa Liinu oli Best In Show ykkönen ja lisäksi liinu oli myös luokkavoittaja ja sai KuMan käsiteltävyydestä. Voi että olinkaan ylpeä pienestä tytöstäni! <3 Vaikka kyllähän minä tiesin, että Liinu oli paras, ilman mitään palkintojakaan. Käytiin näyttelyissä myös Limingassa, Hyvinkäällä ja Espoossakin.

10.02.2011 Tapahtui iso muutos. Liinulta oli lähtenyt karvat takapuolesta ja ihoon oli ilmestynyt mustia pisteitä. Käytin Liinun heti eläinlääkärillä ja siellä epäiltiin, että kyseessä on ulkoiset loiset. Liinulle annettiin loishäätö. Myös Liinun hampaat alkoivat kasvaa liian pitkiksi, niitä aloin lyhentää aina tarpeen vaatiessa.

Loishäädöt eivät vaikuttaneet tyttöön millään tavalla, karvanlähtö ja mustat pisteet sen kun lisääntyivät. Käytin eläinlääkärillä Liinua uudestaan, ja eläinlääkäri sanoi vain, että kyseessä on jonkinlaista hormonaalista tai aineenvaihdunnallista karvanlähtöä, josta ei pidä olla huolissaan. Silti huoli painoi mieltäni. Siihen loppui myös Liinun näyttelyissä käynti, mutta ei se minua haitannut. Pääasia, että sain pitää Liinun lähellä itseäni ja sillä oli hyvä olla.

Kuvissa Liinun karvanlähtö alussa.

Liinu voi karvanlähdöstään huolimatta hyvää ja tavallista hamsterin elämää. Kerran eksyin englanninkieliselle sivulle, jossa kerrottiin Cushing-taudista. Olin pitkään miettinyt, että mikä Liinua vaivaa. Siinä oli vihdoin ja viimein vastaus kysymykseeni. CUSHING! Sivuilta silmiini hyppäsi nopeasti sana euthanasia. Eutanasia. Armokuolema. Sinä iltana itkin paljon ja pitkään. Mikään ei voisi parantaa Liinua. Liinu kuihtuisi hiljalleen pois. Tilasin Englannista kutinaa lievittävää voidetta, mikä oli todella hyvä ostos.

Viikko sitten Liinu alkoi mennä huonompaan kuntoon. Takajalat menivät heikoiksi, ja varpaaseen tuli pieni paise. Liinu ei syönyt kunnolla, hamstrasi vaan. Lisäksi karvanlähtö paheni hirmuisesti, karvat lähtivät nenästä ja niskasta. Toissapäivänä päätin, että nyt saa riittää, en enää kestä. Saatiin eläinlääkäriaika keskiviikoksi (eiliseksi) klo 15.

23.11.2011 klo 15.05 Liinu nukahti viimeisen kerran. En muista, että milloin olisin tuntenut oloni näin pahaksi. En varmastikaan ikinä. Rakas ystäväni, se kaikkein tärkein on nyt poissa. En itse pystynyt olemaan eläinlääkärissä mukana, onneksi siskoni suostui käyttämään Liinua eläinlääkärissä. Sillä aikaa minä itkin autossa. Kävin hyvästelemässä Liinun vielä illalla. En ikinä ennen ole pystynyt katsomaan kuollutta lemmikkiäni. Mutta tällä kertaa pakotin itseni silittämään Liinun ruumista vielä viimeisen kerran. Liinun silmät olivat auki ja Liinu retkotti mahallaan papereiden päällä. Se oli niin sairaan näköinen. Tuo näky kummittelee elämässäni varmasti vielä kauan.

Vaikka kuolema on hirveä asia, tunnen pientä helpotusta. Se on nyt ohi. Enää minun ei tarvitse huolehtia, että joku rasvaa Liinun silloin kun en ole kotona. Tällä kertaa tauti voitti. Mutta eihän kukaan ikuinen taistelija ole.

P.s Rakastan aina <3

Porkkanapiparit jyrsijöille

yksi porkkana
vettä
ruishiutaleita
vehnäjauhoja

Uuni päälle 200 asteeseen. Raastetaan porkkana ja lisätään vettä. Sitten ruishiutaleita ja vehnäjauhoja, suunnilleen yhtä paljon molempia. Voi varmasti tehdä myös kaurahiutaleista. Ruishiutaleita ja vehnäjauhoja lisätään, niin paljon, että taikinasta tulee melko kiinteää. Leivotaan aivan kuin oikeat piparit, vehnäjauhoja, kaulinta ja leivontamuotteja apuna käyttäen :) Riippuen pipareiden paksuudesta annetaan olla uunissa 10-20 minuuttia. Piparit kannattaa jättää vielä pariksi päiväksi pöydälle kovettumaan.

Kiva joululahja jyrsijöille ja kaneille. Itse leivoin, en ole vielä antanut maistiaisia eläimilleni.

Muuttopuuhia Taavetin kertomana

Heipähei! Kerron teille eilisestä illasta, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen koti-ilta. Nukuin kaikessa rauhassa suuressa lasipalatsissani (Taavetti tarkoittaa terraansa), kun heräsin rapinaan. Ajattelin aluksi, että nyt miltei jokailtainen ateriani on saapunut. Mutta ei. Lähdin nopeasti ottamaan selvää, ja huomasin, että palvelijani (Taavetti tarkoittaa omistajaansa) oli ottamassa heiniä pois asunnostani. Ja heinien jälkeen lähti kaikki puiset kivat virikkeet, ruokakuppi ja jopa pesäkoppinikin! Sen jälkeen minut nostettiin kuljetusboksiin.

Jouduin olemaan kuljetusboksissa tovin. Yritin kyllä kovasti karata sieltä, mutta eihän sieltä niin vain karata. Onneksi siellä boksissa sattui olemaan herkkuja. Palvelijani nosti minut hetken päästä pois ja laittoi minut muoviseen dunaan, jossa oli kaikki vanhat tutut virikkeeni ja ruokani. En meinannut millään ymmärtää, että mitä ihmettä tuo ihminen meinasi. Aikani dunassa haistelin, kunnes päätin alkaa aikani kuluksi sisustamaan. Möngersin purujen alla, kaadoin ruokakuppini ja jopa juoksupyöränikin. Sitten tuli uni silmään ja oli pakko ottaa pienet nokoset.

Unien jälkeen aloin vielä tutkimaan uutta paikkaa, jonne minut oli laitettu. Yritin kovasti jyrsiä seiniä, jotta pääsisin takaisin lasipalatsiini. Eihän siitä hommasta tullut mitään. Sitten hyppäsin pesäkoppini päälle ja aloin jyrsimään kattokalteria! Mutta hyi, että mille se maistui. Sitruunalle! Päätin yrittää toisesta kohdasta, mutta lopputulos oli sama. Naama mutrulla hyppäsin alas kopin päältä. Kylläpä suututtti! Viekas omistajani oli varmasti laittanut kaltereihin jotain, etten jyrsisi niitä. Silti pakottava jyrsimisentarve ei helpottanut millään, joten aloin jyrsiä puista juoksupyörääni. Siihen sainkin oikein komeat jäljet, ja nyt olikin omistajan vuoro laittaa naamansa mutrulle :)

Patti Liinun varpaassa

.. Ja ihan kun ei olisi tarpeeksi huolia jo, lähinnä Ninnin häkin puolustuskäyttäytymisen takia. Perjantai-iltana Liinua käsitellessäni löysin Liinun takajalan varpaasta patin. Patti muistuttaa aika lailla finniä, se on väriltään valkoinen. Liinu ei juuri arista pattia, ja epäilen, että siellä on nestettä sisällä. Varvas on siis ehkä jäänyt jonnekkin väliin, ja sen takia turvonnut?

Vielä en tuon takia lähde Liinua eläinlääkärille kiikuttamaan, koska Liinu kuitenkin liikkuu normaalisti, eikä patti vaivaa. Lisäksi patti on hieman pienentynyt, eli veikkaan, että se lähtee itsestään pois. Mikäli ei viikossa lähde (tai alka suurenemaan), niin pitää taasen sitten eläinlääkärille tyttö viedä. Muuten Liinulla on kaikki hyvin. Punnitsin hamsterit eilen ostamallani keittiövaa'alla, painot olivat:

Liinu 207 g (huhhuh!)

Taavetti 178 g

Lopuksi kuvia vielä patista, pahoittelen laatua. Klikatkaa toki suuremmiksi! :-)

Huolia

Nyt kun kanit ovat taas saaneet omat talvikämpät, on taas alkanut Ninnin häkin puolustaminen. Häkkiä ei voi siivota, jos Ninni on siellä samalla, koska Ninni hyökkää välittömästi käteen kiinni. Myöskin ruuan antaminen on samasta syystä hankalaa. Kesällähän Ninnillä oli monta kertaa valeraskaus, nyt niitä ei ole taas vähään aikaan ollut. Kesällä Ninni repi valeraskauden takia itseltään mahan aivan karvattomaksi ja yhteen nisäänkin tuli karvan repisimisen seurauksena haava. Olen miettinyt Ninnin sterilointia. Ninja ja Ninni tulisivat varmasti vielä paremmin toimeenkin, mikäli sterilointi vähentäisi reviirinpuolustusta ja toisen kanin alistamista. Ninnihän alistaa välillä Ninjaa todella paljon, niin että Ninjallakin on puremajäljet niskassa. Ja välillä kanit ovat kuin ylimmät ystävykset. En missään tapauksessa halua teettää poikasia Ninnillä (enkä Ninjallakaan!), joten sterilointi olisi minun mielestäni järkevä ratkaisu.

Hieman kyselen tutuiltani kokemuksia, ja sen jälkeen soittelen hyvämaineiselle eläinlääkärille ja kysyn hänen mielipidettään. Itse kyllä ajattelen, että sterilointi voisi olla todella hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, vaikka kyllähän siinä on riskinsä. Ja eihän leikkaus tietenkään ilmainenkaan ole, mutta onnistuessaan varmasti sen rahasumman arvoinen, mikä siihen kuluu.

Viime viikolla Ninni puraisi poikaystävääni, koska hän tietämättään yritti silittää häkissä olevaa Ninniä. Haavahan siitä tuli tietenkin. Tosi tyhmää, kun Ninni on muuten niin kiltti ja kultainen kani, mutta tuo häkin puolustaminen on jotain aivan järkyttävää! Toivottavasti saan nyt jonkun ratkaisun tähän touhuun : (

Huono, mutta hyvin tähän tekstiin sopiva kuva. Kuvassa Ninni alistaa Ninja-raukkaa :( 

Pesupäivä!

Kaniloiden turkin väri oli vaihtunut nyt kesän mittaan valkoisesta ruskeaksi, kun ovat tuolla ulkosalla saaneet asustella. Eilen sitten sain aikaseksi pestyä Ninnin, tänään olisi sitten Ninjan vuoro. Ninni oli niin kiltisti, että ihan yllätyin. Ainahan Ninni on ollut tosi kiltti pesulla, mutta eilen se vain seisoi takajaloillaan pesusaavissa ja katseli minua samalla kun pesin sitä. Mahtava tapaus kyllä :)

Tänään olisi sitten Ninjan vuoro, ja jo valmiiksi tiedän, että siitä ei tule helppoa. Ninja ei todellakaan tykkää vedestä, ja yrittääkin aina rimpuilla pesusaavista pois. Yleensä minulla on kaula ja kädet aivan naarmuilla ennen kun kani on puhdas ja kuiva :D Noh mutta pakkohan kani on pestä, kun se on likainen. Taidankin laittaa tänään kunnon kumihanskat käteen, jospas välttyisin naarmuita? Onneksi kumpikaan kani ei pure, ei tarvitse hampaita siis varoa :-)