tiistai 27. joulukuuta 2011

Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain

Miten pienen ystävän menettäminen voi olla niin vaikeaa? Edelleen Liinua kovasti kaipailen, vaikka suurimman surun yli olen jo päässyt jonkin aikaa sitten. Silti aina illalla nukkumaan mennessäni kaipaan Liinun juoksupyörän ryminää ja pienten, lämpimien silmien katsetta.

Paljon on Liinun meno vaikuttanut minuun, enemmän kuin olisin osannut edes arvata. Hieman on alkanut kiinnostukseni hamstereihin alkanut hiipua :( Juurikin sen takia, koska hamsterit eivät ole kovinkaan pitkäikäisiä elämiä. Menetys tuntuu aina niin pahalta, että pitkäikäisemmät eläimet on alkaneet kiinnostaa minua enemmän. Ei ole kiva joutua luopumaan rakkaasta ystävästä jo parin vuoden päästä. Koiran hankinta on ollut mielessäni jo monen monta vuotta, ja uskonkin, että seuraava eläin, joka minulle tulee, niin on koira. Eli uutta hamsteria ei minulle ole tulossa, eikä varmasti mitään eläintä muutenkaan nyt vuoteen tai pariin. Onneksi ilonani on vielä kanit ja Taavetti :)

Vaikka olet siellä pilven päällä, minä muistan sinut täällä<3





















Seuraavan postauksen yritän tehdä vielä tämän vuoden puolella. Tarkoitus olisi esitellä eläimien saamia joululahjoja :-) Siihen asti heipähei!

1 kommentti:

  1. Ymmärrän sinua hyvin, tuo hamstereiden lyhytikäisyys on todella iso miinus näille hurmaaville palleroille. Tosin siitä huolimatta että isoja itkuja on aika tullut säännöllisesti elämäni ajan näiden karvapallojen perään, olen silti aina uuden hamsterin hankkinut. Suurin syy tähän lienee se että olen allerginen kaikille muille karvaisille eläimille paitsi hamstereille :)

    VastaaPoista