torstai 24. marraskuuta 2011

Liinun tarina

Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Niinkun ei tälläkään. Eikä tämä edes ole tarina, vaan täyttä totta.

Liinu syntyi 11.3.2010 Iisalmessa. Kasvattajana oli Piia Lappalainen. Minusta Liinu oli poikueen söpöin poikanen, en ollut ikinä nähnyt mitään niin söpöä kuin Liinu poikasena. Hain Liinun Kuopion ABC:ltä aikasin aamuviideltä. Liinusta tuli minulle hetkessä se maailman tärkein ja rakkain asia. Liinu oli alusta alkaen todella kesy ja kiltti. Ikinä ei Liinu minua purrut, ja tuli itse kädelle terraariostaan. Mikä täydellinen hamsteri!

Käytin Liinua ahkerasti näyttelyissä, ja Liinu menestyikin parissa näyttelyissä ihan hyvin. Kajaanin Match Show'ssa Liinu oli Best In Show ykkönen ja lisäksi liinu oli myös luokkavoittaja ja sai KuMan käsiteltävyydestä. Voi että olinkaan ylpeä pienestä tytöstäni! <3 Vaikka kyllähän minä tiesin, että Liinu oli paras, ilman mitään palkintojakaan. Käytiin näyttelyissä myös Limingassa, Hyvinkäällä ja Espoossakin.

10.02.2011 Tapahtui iso muutos. Liinulta oli lähtenyt karvat takapuolesta ja ihoon oli ilmestynyt mustia pisteitä. Käytin Liinun heti eläinlääkärillä ja siellä epäiltiin, että kyseessä on ulkoiset loiset. Liinulle annettiin loishäätö. Myös Liinun hampaat alkoivat kasvaa liian pitkiksi, niitä aloin lyhentää aina tarpeen vaatiessa.

Loishäädöt eivät vaikuttaneet tyttöön millään tavalla, karvanlähtö ja mustat pisteet sen kun lisääntyivät. Käytin eläinlääkärillä Liinua uudestaan, ja eläinlääkäri sanoi vain, että kyseessä on jonkinlaista hormonaalista tai aineenvaihdunnallista karvanlähtöä, josta ei pidä olla huolissaan. Silti huoli painoi mieltäni. Siihen loppui myös Liinun näyttelyissä käynti, mutta ei se minua haitannut. Pääasia, että sain pitää Liinun lähellä itseäni ja sillä oli hyvä olla.

Kuvissa Liinun karvanlähtö alussa.






















































Liinu voi karvanlähdöstään huolimatta hyvää ja tavallista hamsterin elämää. Kerran eksyin englanninkieliselle sivulle, jossa kerrottiin Cushing-taudista. Olin pitkään miettinyt, että mikä Liinua vaivaa. Siinä oli vihdoin ja viimein vastaus kysymykseeni. CUSHING! Sivuilta silmiini hyppäsi nopeasti sana euthanasia. Eutanasia. Armokuolema. Sinä iltana itkin paljon ja pitkään. Mikään ei voisi parantaa Liinua. Liinu kuihtuisi hiljalleen pois. Tilasin Englannista kutinaa lievittävää voidetta, mikä oli todella hyvä ostos.

Viikko sitten Liinu alkoi mennä huonompaan kuntoon. Takajalat menivät heikoiksi, ja varpaaseen tuli pieni paise. Liinu ei syönyt kunnolla, hamstrasi vaan. Lisäksi karvanlähtö paheni hirmuisesti, karvat lähtivät nenästä ja niskasta. Toissapäivänä päätin, että nyt saa riittää, en enää kestä. Saatiin eläinlääkäriaika keskiviikoksi (eiliseksi) klo 15.

23.11.2011 klo 15.05 Liinu nukahti viimeisen kerran. En muista, että milloin olisin tuntenut oloni näin pahaksi. En varmastikaan ikinä. Rakas ystäväni, se kaikkein tärkein on nyt poissa. En itse pystynyt olemaan eläinlääkärissä mukana, onneksi siskoni suostui käyttämään Liinua eläinlääkärissä. Sillä aikaa minä itkin autossa. Kävin hyvästelemässä Liinun vielä illalla. En ikinä ennen ole pystynyt katsomaan kuollutta lemmikkiäni. Mutta tällä kertaa pakotin itseni silittämään Liinun ruumista vielä viimeisen kerran. Liinun silmät olivat auki ja Liinu retkotti mahallaan papereiden päällä. Se oli niin sairaan näköinen. Tuo näky kummittelee elämässäni varmasti vielä kauan.

Vaikka kuolema on hirveä asia, tunnen pientä helpotusta. Se on nyt ohi. Enää minun ei tarvitse huolehtia, että joku rasvaa Liinun silloin kun en ole kotona. Tällä kertaa tauti voitti. Mutta eihän kukaan ikuinen taistelija ole.



















P.s Rakastan aina <3

3 kommenttia:

  1. eksyin tähän blogitekstiin kun googletin hamsterien sairauksia. omalla talvikolla on meinaan nyt jotain vialla, se on tosi kipeä. aion huomenna viedä sen eläinlääkäriin, pelkään kamalasti että se kuolee pian. otan osaa ihan mielettömästi. koitahan jaksella ja selvitä joulun yli ilman sitä maailman rakkainta lemmikkiä <3

    VastaaPoista
  2. niinhän se vaan ikävä kyllä on, että pienen hamsterin elämä on lyhyt. aivan liian lyhyt minun mielestäni. kiitoksia osanotoista ja kyllä tästä selvitään, vaikka ikävä vielä kova :(

    ansu sinulle paljon jaksamisia myöskin, toivottavasti sinä et joudu menettämään rakasta ystävääsi vielä :<

    VastaaPoista